Voiko teollisuuden pyrometreillä (infrapunalämpömittarit) mitata myös kuumetta?

Teollisia pyrometrejä ei ole hyväksytty ihmisille tehtävissä diagnooseissa käytettäviksi, mutta ne soveltuvat monissa tapauksissa varsin hyvin käytännön esiseulontaan, esim. sairauksien levitessä epidemioina, kuten COVID-19 nykyään monissa maissa

Koska kuumemittareiden kysyntä on tällä hetkellä kasvanut valtavasti maailmassa, moni kysyykin itseltään, miksi vaihtoehtona ei käytetä yksinkertaisesti infrapunamittaria. Teollisia pyrometrejä ei ole hyväksytty käytettäviksi ihmisille tehtävissä diagnooseissa. Vaikka niiden tarkkuus on hieman huonompi, ne soveltuvat usein kuitenkin varsin hyvin käytännön esiseulontaan tilanteissa, joissa on tarkastettava suurilta määriltä ihmisiä, onko heillä kuumetta.

Infrapunalämpömittarit ilmaisevat tosiaankin vain kulloinkin mitattavan pinnan lämpötilan ilman vastaavia korjauskertoimia, eli toisin sanoen otsan lämpötilan, mutta ei kehon ydinlämpötilaa, jonka erityisesti tätä varten kehitetyt ammattimaiset kuumeenmittauslaitteet sen sijaan ilmaisevat. Ne toimivat erityisillä laskenta-algoritmeilla ja rajoitetulla lämpötilan mittausalueella, joka ulottuu hiukan yli kehon enimmäislämpötilojen, mikä tekee niistä sopimattomia käytettäväksi tämän mittausalueen ulkopuolella (n. 34–42 °C).

Teollisuuslämpömittareiden mittausalue on yleensä paljon suurempi, mikä tekee niistä monipuolisen ja hyödyllisen työkalun työ- ja jokapäiväisessä elämässä myös muualla kuin ihmisen lämpötilanseulonnassa.

Kosketukseton mittaus

Kosketukseton lämpötilan mittaus tapahtuu normaalisti otsalta. Otsan lämpötila voi kuitenkin vaihdella, ja se riippuu muun muassa iästä, kehon rasvakudoksen määrästä, ympäristöolosuhteista ja mitattavan henkilön aktiivisuuden tilasta.

Jos henkilö esimerkiksi hikoilee ruumiillisen rasituksen jälkeen, hien haihtuminen saa ihon viilenemään, mikä aiheuttaa mittaustuloksiin enemmän poikkeamia kuin henkilöllä, joka ei hikoa. Kun ihminen tulee kylmästä ympäristöstä lämpimään, otsa on jonkun aikaa normaalia viileämpi. Tämä ero voi olla hyvinkin useampia celsiusasteita. Elimistön ydinlämpötila sen sijaan ei juurikaan muutu, vaan pysyy lähes samana. Myös vaalea ihonväri aiheuttaa eri tuloksia kuin tumma jne.

Tästä syystä ei ole olemassa yksinkertaista kaavaa tai kerrointa, jolla mitattu kehon pintalämpötila, voidaan yksinkertaisesti muuntaa ydinlämpötilaksi.

Tästä huolimatta teollisilla pyrometreillä voidaan saada vakuuttavia tuloksia elimistön ydinlämpötilasta ottamalla huomioon muutama seikka.

Mahdollisuus 1: Lämpötilaeron määrittäminen

  1. Mittaa soveltuvalla kuumemittarilla eri-ikäisten tutkittavien henkilöiden todellinen ydinlämpötila ja tee samanaikaisesti pyrometrillä useita lämpötilamittauksia jokaisen tutkittavan otsalta. Otsan tulee olla tällöin kuiva. Varmista, että mittausetäisyys otsasta ei ole enempää kuin 5–10 cm. Älä milloinkaan kosketa mitattavan henkilön otsaa ristikkäistartuntojen välttämiseksi. Pidä pyrometriä mahdollisimman vakaana mittauksen aikana ja odota, kunnes mitattu arvo on tasaantunut.
  2. Laske mitattujen arvojen keskiarvo. Jos esimerkiksi kuumemittarilla mitattu lämpötila on 36,5 °C ja pyrometrillä mitattujen lämpötilojen keskiarvo on 35,0 °C, voidaan tilastollisesti olettaa, että pyrometrillä mitattu lämpötila on noin 1,5 °C kehon ydinlämpötilaa alhaisempi.
  3. Jos laitteeseen voidaan asettaa hälytysraja-arvo ja kohollaan olevan ruumiinlämmön reaktiorajaksi otetaan esimerkiksi 38 °C, laitteen hälytysarvoksi olisi asetettava ”36,5 °C”.

Mahdollisuus 2: Korjaavan emiossioasteen määrittäminen

  1. Mittaa soveltuvalla kuumemittarilla eri-ikäisten tutkittavien henkilöiden todellinen ydinlämpötila ja tee samanaikaisesti pyrometrillä useita lämpötilamittauksia jokaisen tutkittavan otsalta. Otsan tulee olla tällöin kuiva. Varmista, että mittausetäisyys otsasta ei ole enempää kuin 5–10 cm. Älä milloinkaan kosketa mitattavan henkilön otsaa ristikkäistartuntojen välttämiseksi. Pidä pyrometriä mahdollisimman vakaana mittauksen aikana ja odota, kunnes mitattu arvo on tasaantunut.
  2. Laske mitattujen arvojen keskiarvo. Jos pyrometrissäsi on mahdollisuus emiossioasteen muutokseen, mukauta sitä nyt niin paljon, että kun tutkittavien henkilöiden otsan lämpötila mitataan uudelleen, pyrometri näyttää saman arvon, joka saatiin aikaisemmin tulokseksi kuumemittarilla.
  3. Jos laitteeseen voidaan asettaa hälytysraja-arvo, ja kohonneen ruumiinlämmön reaktioarvoksi oletetaan 38 °C:n ydinlämpötila, aseta raja-arvoksi vastaavasti ”38 °C”.

Riippumatta siitä, kumman yllä mainituista vaihtoehdoista valitset, huomaa aina, että jokainen prosessi on suoritettava laitekohtaisesti eikä tuloksia voida siirtää yksinkertaisesti yhdestä laitteesta kaikkiin laitteisiin, koska jokaisella laitteella on omat mittausvirheensä ja mittausepävarmuustekijänsä.

Haluamme jälleen korostaa, että pyrometrimittausta tulisi pitää vain ohjeellisena apuna seulonnassa ja että se ei voi korvata asianmukaista kuumeen mittausta esim. suusta, kainalosta tai peräaukosta!

Onko sinulla kysyttävää infrapunalämpömittarista?

Aina käytettävissäsi, kun kaipaat vastauksia ympäristömittaustekniikkaan liittyviin kysymyksiisi: Trotec-asiakaspalvelu. Lämpötilamittauksen kaikkien alueiden asiantuntijat ovat käytettävissäsi puhelinnumerossa +49 2452-962 400 tai sähköpostiosoitteessa: info@trotec.de

Autamme sinua mielellämme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lähettämällä hyväksyt henkilötietojesi käsittelyn tietosuojakäytäntömme mukaisesti.


*